Suomen leikattu talous ja utopia

Pääministeri Juha Sipilä totesi syksyn 2015 televisiopuheessaan, että Suomen tilanne on vakava. Hän kertoi, kuinka Suomi on menettänyt kilpailukykynsä ja kuinka nyt on viimeinen hetki korjata asiat. Itseäni ihmetytti, kuinka entinen mallioppilas Suomi oli muuttunut Kreikan veroiseksi epäonnistujaksi. Tästä syystä päätin lukea Sixten Korkmanin kirjan Talous ja utopia. Kirjoituksessani käyn läpi teoksen ajatuksia ja pohdin, onko pullistunut hyvinvointiyhteiskunta syynä huonoon taloustilanteeseemme.

Talouskeskusteluissa toistuvia teemoja on Suomen talouskasvun pysähtyminen, eläkepommi, työvoiman kalleus, paisunut julkinen talous ja työkannustimien vähäisyys. Keskustelun näkyvimmät osapuolet ovat hallitus ja ammattijärjestöt. On syntynyt vastakkainasettelu, jossa taistelevat kipeitä leikkauksia ajava hallitus ja vanhaa puolustavat ammattijärjestöt. Monisyinen ongelma on tiivistynyt yhteen kysymykseen: Leikataanko?

Suomen sijoitus kilpailukykyvertailussa romahti vuoden 2013 jälkeen. World Economic Forum (2015) The Global Competitiveness Report 2015.

Korkmanin listaamissa kansainvälisissä vertailussa Suomi pärjää loistavasti. Olemme kärkisijoilla oikeusvaltion toimivuudessa, koulutuksessa, luovuudessa, tulonjaossa, lapsiköyhyyden estämisessä, luottamuksessa ja onnellisuudessa. Heikoiten meillä menee liikalihavuuden ja nuorten juopumista mittaavilla mittareilla. Myöskin bruttokansantuote henkeä kohden ja työllisyysaste on vain keskitasoa. Hyvä sijoitus näillä mittareilla tulisi näkyä myös talouskasvussa. Korkman listaa, että hyvässä kasvuympäristössä on:

• kehittyneet pääomamarkkinat
• sopeutuva työmarkkina
• korruptoimaton hallinto
• vakaat talouden ja politiikan säännöt
• toimiva koulutusjärjestelmä
• hyvä infrastruktuuri
• omaisuuden suoja
• henkilöiden suoja
• avoimuus ympäröivään maailmaan

Suomen lähtökohdat ovat loistavat, mutta jäämme silti talouskasvussa jälkeen. Herää kysymys, tulevatko kärkisijat liian kovalla hinnalla. Ainakin Suomella on pohjoismaille tyypillisesti iso julkinen talous, joka ylläpitää useita instituutioita. Julkinen talous pullistuu kuin itsestään ja siihen on esitetty useita syitä. Esimerkiksi poliittinen järjestelmämme kannustaa julkisen talouden kasvamiseen. Kansanedustajaehdos takaa vaalimenestyksensä lupaamalla lisää ja äänestäjä äänestää oman etunsa eikä tulevan sukupolven edun mukaisesti. Taloustiede esittää lisäksi kaksi teoriaa, jotka selittävät kasvavaa julkista taloutta: Wagnerin lain ja Baumolin taudin. Wagnerin lain mukaisesti palvelujen kysyntä kasvaa, kun kansalaisten tulotaso nousee. Valitettavasti julkisista palveluista vastaavan tahon tuottavuus ei kasva yhtä nopeasti kuin yksityisen sektorin. Tätä Baumolin tautia selittää se, että julkisen talouden hoiva- ja opetustehtävissä on huonommat mahdollisuudet hyödyntää teknologista kehitystä. Näistä tekijöistä johtuen Suomen julkisella taloudella on suurempi riski kasvaa liian isoksi kuin jäädä riittämättömäksi. Siksi kiinnittäisin enemmän huomiota leikkaamiseen ja oikeaan priorisointiin kuin julkisen talouden kasvattamiseen.

Kaikki leikkaukset eivät paranna talouskasvun edellytyksiä. Hyvinvointivaltiota ei tulisi leikata rammaksi, sillä järkevästi johdettu iso julkinen talous voi kasvattaa kilpailukykyä. Esimerkiksi osaaminen, työllisyys ja kasvulle edulliset asenteet voivat parantua: Vahva sosiaalinen liikkuvuus vähentää potentiaalin hukkaan heittämistä, julkinen lasten päivähoito antaa äideille mahdollisuuden mennä töihin sekä muutokseen ja globalisaatioon voi suhtautua myönteisesti, kun työttömyys ei ole iso taloudellinen riski. Julkisen talouden kasvu ei siis automaattisesti ole talouskasvun hidaste ja kilpailukyvyn este.

Yritin poimia Talous ja utopia -teoksesta neuvoja, joilla Suomen taloustilannetta voitaisiin kehittää. Leikkaus ja kehityskohteiden löytäminen ei ole yksinkertaista, mutta muodostin seuraavan listan, jotka Suomessa tulisi huomioida:

• avoin suhtautuminen muuhun maailmaan
• väestörakenteen korjaus
• taloudellisen kilpailukyvyn kehittäminen teknologialla
• huoltosuhteen korjaus
• työkannusteen nostaminen

Suomen tulevaisuus ei ole pelkästään hallituksen ja heidän ajamiensa päätösten varassa. Väitän, että poliittiset vaikuttajat yliarvioivat omat talouden vaikutusmahdollisuutensa. Pitkän tähtäimen kasvussa yksittäiset poliittiset päätökset jäävät vähäpätöisiksi. Myös kova työ ja ahkeruus ovat toisarvoisia. Historiallisesti tarkasteltuna talouskasvun paras veturi on tieteen ja tekniikan kehitys. Bruttokansantuote ei räjähtänyt kasvuun nopeiden ja pienipalkkaisten marjastajien ja metsästäjien avulla. Todellinen kasvu alkoi vasta 1800-luvulla tieteellisen vallankumouksen vanavedessä.

Näen lohdullisena asiana, että maailman hyvin pitkän aikavälin talouskasvu on ollut nousujohteista ja lamat näkyvät käyrällä vain pieninä notkahduksina. Lisäksi väestörakenne korjaantuu itsestään ajan kanssa. Nähtäväksi jää, koska kehitys kääntyy taas Suomen kannalta hyväksi. Yksittäisten ihmisten kannalta olisi parasta, että käänne tulisi mahdollisimman pian.

Korkman, Sixten (2012) Talous ja utopia. Docendo Oy, Jyväskylä.