Miten valitsen sopivan Linux-jakelun?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kokeillut lukuisia Linux-jakeluja. Distro-hoppingiksi kutsuttu harrastus alkoi osaltani, kun halusin löytää parhaimman käyttöjärjestelmän koneelleni. Olin lukenut aiheeseen liittyviä ehtymättömiä nettikeskusteluja, joissa toistui seuraava ajatus: järjestelmän paremmuus riippuu käyttäjästä, eikä yksiselitteistä vastausta voi antaa. Tämä ohjenuora johti siihen, että asensin koneelleni kymmeniä eri käyttöjärjestelmiä, jotta olisin löytänyt itselleni sopivimman. Nyt jälkikäteen ajateltuna ohjenuora olisi voinut olla parempi. Jakeluiden välillä on konkreettisia käyttöön vaikuttavia eroja, joita ei voi verrata vaatteiden sävyeroihin tai ruokien makuvivahteisiin. Tämä kirjoitus on niille, jotka pohtivat kysymystä ”mikä on paras käyttöjärjestelmä minulle?”

Onko jakelu pitkäikäinen?

Viimeisin kokeilemani tähdenlento oli Fuduntu Linux. Fedoran pohjalta luodun jakelun ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2010, ja sen kehittäminen lopetettiin 2013. Uusia Linux-jakeluja syntyy jatkuvasti, mutta projektien pitkäaikaisuudesta ei ole takeita. Usein Linux-harrastaja muokkaa vanhasta jakelusta haluamansa uuden version ja kehittää sitä pari vuotta. Kun vapaa-aika ja kiinnostus eivät enää riitä, harrastaja hylkää luomuksensa. Tällaisten lyhytaikaisten projektien lisäksi on olemassa Linux-maailman metusalemit Debian, Slackware ja Red Hat, jotka ovat kestäneet aikaa kaksikymmentä vuotta.

Linux-jakelun pitkäikäisyys on siten ensimmäisenä esittelemäni valintakriteeri. Jos ei ole valmis korvaamaan käyttöjärjestelmäänsä uusilla jakeluilla, on syytä kiinnittää huomiota pitkäikäisyyteen. Erityisesti yhden johtohahmon ylläpitämät marginaalijakelut ovat riskialttiita. Pitkäikäisyyden takeena pidän isoa käyttäjä- ja kehittäjäyhteisöä, jossa yksittäiset kehittäjämenetykset korvautuvat uusilla osaajilla.

Kuinka pitkään jakelua tuetaan?

Jos haluaa välttyä suurilta järjestelmämuutoksilta pitää ottaa pitkäikäisyyden lisäksi huomioon jakelun tukiaika. Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmillä on pitkät tukiajat. Esimerkiksi Windows XP:lle tarjottiin turvallisuuspäivityksiä 12 vuotta julkaisemisen jälkeen. Linux-jakeluissa tukiaika on yleensä lyhyempi ja rajoittuu muutamaan vuoteen. Uuden version asentamisessa on riski, että käyttäjä ei voi suorittaa ohjelmamuutosten vuoksi alkuperäistä tehtäväänsä.

Alla olen listannut suosittujen jakelujen tukiaikoja:

Red Hat Enterprise Linux ja sen pohjalta kehitetyt jakelut CentOS ja Scientific Linux tarjoavat erittäin pitkän tukiajan. Uusi iso versio julkaistaan muutaman vuoden välein, mutta julkaistuja versioita tuetaan kymmenen vuotta. Asteikon toisessa päässä on jatkuvasti päivittyvät jakelut kuten ArchLinux. Jakelu pyrkii käyttämään aina uusinta julkaisua ohjelmasta sen sijaan, että paikkailisi käytössä olevaa versiota.

Jatkuuko käyttökokemus samanlaisena?

Esitin edellisessä luvussa versiopäivitykset riskinä. Päivitykset voivat muuttaa radikaalisti käyttöjärjestelmän ohjelmistoja ja siten myös käyttökokemusta. Jotkin käyttäjät pitävät tätä toivottavana. Lyhyt tukiaika yhdistettynä kokeilevaan kehittäjäyhteisöön tarkoittaa jatkuvaa muutosta. Esimerkki tällaisesta yhteisöstä ja sen jakelusta on Fedora. Fedoran puolivuosittain julkaistavat jakelut kokeilevat rohkeasti uusia ohjelmistollisia oivalluksia. Debian on valinnut päinvastaisen linjan, jossa pyritään ennalta-arvattavuuteen. Ohjelmistot ovat usein hieman vanhoja, eikä niitä vaihdeta versiopäivitysten yhteydessä toiseen ilman vahvaa perustelua.

Mitä ohjelmia on saatavilla?

Tietokoneen peruskäyttö kuten surffailu, pikaviestintä, tekstinkäsittely ja kuvankäsittely onnistuu muutamia erikoisjakeluja lukuun ottamatta kaikilla Linux-jakeluilla. Jos käyttötarpeet ovat hyvin ainutlaatuiset ja yksityiskohtaiset, asiat monimutkaistuvat. Todennäköisesti ohjelmavalikoimaan kuuluu jokin toiminnaltaan vastaava sovellus, mutta toisinaan se ei riitä vaativalle käyttäjälle. Silloin käyttäjän täytyy valita jakelu, johon kyseinen ohjelma on valmiina pakettina. Toinen vaihtoehto käyttäjälle on ohjelman lähdekoodin kääntäminen konekieliseen muotoon. Useimpien jakeluiden nettisivuilla voi tehdä hakuja ohjelmistokirjastoon (kuten esim. Debianin kirjastoon ), jolloin voi tarkistaa ohjelmiston saatavuuden ennen käyttöjärjestelmän asentamista.

Toinen haaste voi olla omisteisten ohjelmien käyttö. Näissä tapauksissa käyttäjä joutuu tyytymään kehittäjien julkaisemiin asennuspaketteihin. Tyypilliset vaihtoehdot ovat .deb- ja .rpm -pakkaustyypit, jotka on kehitetty Debiania ja Red Hat Linuxia varten. Nämä pakettityypit toimivat kuitenkin lukuisissa muissa jakeluissa, jotka käyttävät yhtenevää paketinhallintajärjestelmää (esim. Apt, URPMI, Yast, Yum). Tällaisia jakeluja ovat esimerkiksi Ubuntu ja OpenSUSE. Erityisen nokkela käyttäjä osaa muuttaa deb- tai rpm-paketit oman jakelunsa paketinhallintajärjestelmään sopivaksi.

Ovatko ohjelmat suomeksi?

Suurta osaa Linux-jakeluista voi käyttää suomeksi. Jos jokin ohjelma on suomennettu, löytyy se käännettynä useimmista jakeluista. Käännöspuutteet liittyvät usein jonkin Linux-jakelun omiin erityissovelluksiin. Esimerkiksi Rosa-jakelussa on jakelua vartavasten muokattu käyttöliittymä, jota ei ole vielä suomennettu. Ongelmakohtia ovat juuri nämä jakelukohtaiset sovellukset kuten asennusohjelmat, jos jakelulla ei ole tarpeeksi suomenkielisiä kehittäjiä.

Suomenkieliselle käyttäjälle voi olla tärkeää, että Voikko-sovellus on asennettavissa pakettitarjonnasta. Voikko on suomenkielinen oikolukuohjelma, jota esimerkiksi teksinkäsittelyohjelma LibreOffice ja sähköpostinlukuohjelma Thunderbird osaavat käyttää.

Millaista tukea on saatavilla?

Tyypilliset tukikanavat ovat webin keskustelupalstat, ohjewikit sekä IRC-keskustelukanavat. Kynnyskysymys on, tarvitseeko tuen olla suomeksi. Jakelun suuret käyttäjämäärät korreloivat yleensä kattavan ohjeistuksen kanssa. Esimerkiksi Ubuntulla on suomenkielinen nettifoorumi, jossa käydään aktiivisesti keskustelua.

Hyvästä ohjeistuksesta voi hyötyä myös sellaisen Linux-jakelun käyttäjä, jolle ohjeistusta ei alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi Debian-pohjaisissa jakeluissa voi hyödyntää isäntäjakelun ohjeita. Toisinaan myös täysin poikkeavan jakelun ohjeistukset auttavat. Esimerkiksi ArchWikissä on yksityiskohtaiset ohjeet, joita voi soveltaa myös toisissa jakeluissa.

Onko järjestelmä helppokäyttöinen?

Luonnehtisin suurinta osaa Linux-jakeluista helpoksi käyttää. Koettuun vaikeusasteeseen vaikuttavat ainakin seuraavat asiat:

• Graafisten käyttöliittymien määrä, eli joutuuko käyttäjä ajamaan komentoja komentokehotteesta.
• Valmiiden pakettien olemassaolo, eli joutuuko käyttäjä kääntämään ohjelmia lähdekoodista.
• Oletuksena asennettujen ohjelmien määrä, eli käynnistyykö vasta asennettu käyttöjärjestelmä komentokehotteeseen.
• Kuinka paljon muokattavia asetuksia esitetään käyttäjälle.

Vaikeiksi luonnehditut Slackware ja Gentoo täyttävät osittain nämä kohdat. Slackware asennettaan tekstipohjaisessa käyttöliittymässä ja käyttäjälle esitetään teknisiä kysymyksiä. Gentoossa tekstipohjaisuuden lisäksi käyttäjä joutuu valitsemaan yksittäin käyttämänsä ohjelmat sekä kääntämään niitä lähdekoodista. Vastapainona on Ubuntu-tyyliset käyttöjärjestelmät, jossa kaikkeen on hiirellä käytettävä käyttöliittymä sekä vain vähän käyttäjää hämääviä valintoja. Lukemalla asennusohjeita pääsee nopeasti perille, onko kyseessä helppo vai vaikea jakelu.

Otetaanko eettiset tekijät huomioon?

Eettiset syyt vaikuttivat merkittävästi omiin käyttöjärjestelmävalintoihini. Koin tärkeänä, että järjestelmä on kehitetty läpinäkyvästi vapaana ohjelmistona. Ohjelmien vapaus on toistaiseksi paras menetelmä varmistaa, että käyttäjä hallitsee yksityistä dataansa ohjelmiston toimittajan sijaan. Linux-jakeluiden kehittäjäyhteisöillä on vapauskysymykseen vaihtelevia kantoja. Esimerkiksi gNewSense on Debian-pohjainen käyttöjärjestelmä, joka välttää kaikkia omisteisia ohjelmia. Toinen ääripää on Linux Mint, jolle toimivuus on aattetta tärkeämpi asia. Jakelu sisältää useita omisteisia ohjelmia, jotta käyttäjäkokemus olisi mahdollisimman mukava.

Ohjelmien vapaus ei ole ainoa eettinen kysymys, josta on käyty Linux-yhteisössä keskustelua. Esimerkiksi Novellin ja Microsoftin patenttisopimukset nähtiin haitallisina muille jakeluille, Ubuntun Unity-haku koettiin yksityisyyttä loukkaavaksi ja Linux Mintin pääkehittäjän lausunto tulkittiin antisemitistiseksi.

Vähemmän tärkeät tekijät

Mikä työpöytäympäristö on oletuksena tai miltä jakelu näyttää?

Uuden työympäristön asentaminen on helppoa ja ulkoasun muuttaminen vielä helpompaa. En siksi koe merkittävänä tekijänä sitä, onko järjestelmässä oletuksena Gnome-, KDE-, XFCE- tai jokin muu työpöytäympäristö. Poikkeuksena ovat uudet tai vahvasti muovatut työympäristöt, kuten Ubuntun Unity tai Rosan kustomoitu KDE-työpöytä, jotka ovat rajatusti saatavilla muissa jakeluissa.

Millainen on laitetuki?

Laitteiden ajurit ovat osa Linuxin ydintä eli kerneliä, joten laitetuki on hyvin samanlainen eri jakelujen välillä. DVD-levyltä käytettävällä jakelun live-versioilla voi testata käyttöjärjestelmän laitetuen ilman, että tietokonetta tarvitsee asentaa uudelleen.

Suurimpana erona on, tarvitseeko käyttäjän itse asentaa omisteisia ajureita. Tyypillisesti vapaita ohjelmia suosivat jakelut jättävät wifi- ja Nvidian näytönohjainajurit pois ensiasennuksesta, jolloin käyttäjä joutuu itse hakemaan ne paketinhallintaohjelmasta.

Vähemmän merkittävänä erona laitetuessa jakeluiden välillä on arkkitehtuuri (esim. AMD64 tai PowerPC), jolle Linux-jakelu on asennettavissa. Jos käyttää tavallista uudehkoa kannettavaa tai pöytäkonetta, asialla ei ole merkitystä.

Mistä pääsen alkuun?

Suosikkisivuni Linux-jakeluiden seuraamiseen on DistroWatch. Verkkosivulle kerätään tietoa uusimmista versiojulkaisuista ja arvosteluista. DistroWatchin Page Hit Ranking -sivulla näkee, minkä jakelun esittelysivua käyttäjät eniten klikkailevat. Sijoituksesta saa suuntaa antavaa tietoa siitä, mistä tällä hetkellä kohistaan.