Kenen piikkiin riskit?

Skin in the Game

Kun Citibankin johtajan Robert Rubinin uhkapeli kannatti, hän tienasi 120 miljoonaa dollaria, ja kun onni kääntyi, veronmaksajat maksoivat miljardeja.

Vuonna 2018 Yhdysvaltojen pankit alkoivat kaatua, kun rahoituslaitokset olivat ottaneet holtittomia riskejä ja monimutkaiset rahoitusinstrumentit olivat muuttuneet arvottomiksi. Kriisi laukaisi taantuman ja maksoi tuhansia miljardeja pankkeja pystyssä pitäville veronmaksajille, jotka eivät olleet syyllisiä ongelmaan. Kuinka kalliiksi pankkikriisi tuli Citibankin johtajalle, yhdelle syylliselle, Robert Rubinille? Ei ollenkaan kalliiksi, sillä olisi kohtuutonta vaatia pankinjohtajalta korvauksia hänelle odottamattomasta yllätyksestä. Paitsi että kirjailija ja riskiasiantuntija Nassim Nicholas Talebin mukaan tarina kuvastaa epäreilua, kunniatonta riskinjakoa, jossa voitot menevät hölmölle riskinottajalle ja tappiot sivullisille.

Kirjassa Skin in the Game: Hidden Asymmetries in Daily Life tilastotieteilijä Taleb palaa lempiaiheeseensa riskeihin ja päätöksentekoon. Uusin teos ei tuo merkittävästi uutta lukijoille, jotka ovat jo tutustuneet Talebin aiempiin kirjoihin Satunnaisuuden hämäämään tai Mustaan joutseneen, mutta lähestymistapa on tällä kertaa henkilöityneempi ja keskittyy parjaamaan niitä, jotka ottavat riskiä muiden piikkiin. Ymmärtämätön kolikonheitto voi tuottaa heittäjälleen jonkin aikaa, mutta pitkällä tähtäimellä maksaa sivulliselle moninkertaisesti. Kirjassaan Taleb rakentaa riskeistä ja niiden käsittelystä moraalioppia lähentelevän ajatusmallin, jossa ihmiset jaetaan tosielämästä erkaantuneisiin intellektuelleihin idiootteihin ja kunniallisiin elämässä kiinni oleviin tekijätyyppeihin.

Talebin mustalle listalle eivät joudu ainoastaan ahneet ja tietämättömät pankkiirit, vaan myös lukuisat muut ammatinharjoittajat kuten finanssineuvojat, makroekonomistit, kriitikot, akateemikot, toimittajat, korporaatioiden johtohahmot, konsultit yms. Kirjailijan mukaan yhdistävänä tekijänä näille ammateille on, että heidän palkkionsa ei riipu siitä, kuinka oikein he tekevät työnsä. Finanssineuvoja voi antaa huonon sijoitusneuvon, jonka vuoksi asiakas menettää omaisuutensa, mutta neuvojan omat varat eivät tästä kärsi. Kriitikko voi arvostella kirjan huonoksi, mutta kuka arvioi kirja-arvostelun huonoksi - toinen arvostelija? Entä miten arvioidaan tutkijan kirjoittaman paperin arvo? Kysymällä toiselta tutkijalta eli toisin sanoen vertaisarvioinnilla.

Talebille vertaisarviointi on kirosana, joka irrottaa monet ammatit tosielämästä, jolloin he elävät toisilleen luomassa kuplassa, jossa on omat sisäiset säännöt ja puheenparsi. Ihanteellisessa tilanteessa toimijan pitäisi pystyä maailmaa seuraamalla arvioimaan, onko hän tehnyt työnsä hyvin: kirjailija tietää myyntiluvuista teoksen puhuttelevan lukijoita ja yrittäjä yrityksen tuloksesta, onko tehnyt oikeita ratkaisuja. He ovat panneet itsensä peliin, jolloin he hyötyvät, kärsivät ja ennen kaikkea oppivat tekemistään päätöksistä.

Jos haluaa laittaa itsenä likoon ja oppia riskeistä, kuten Taleb kannustaa, tulisi johtoryhmän jäsenen ryhtyä yrittäjäksi, kirjakriitikon kirjailijaksi ja pankkiirin hedge-sijoittajaksi. Pitäisi siis ryhtyä työhön, jossa tulee lähemmäksi todellista elämää, jossa omien päätösten hyvät ja huonot valinnat näkyvät konkreettisesti. Oman elämän kokemukset ovat Talebille kirjoitettuja ohjeita arvokkaampia. Esimerkiksi isoäidin ikivanhalla viisaudelle on enemmän painoarvoa, kuin uudessa akateemisessa löydöksessä, jota ei ole vielä koeteltu elämän vastoinkäymisissä. Ohje, joka kulkenut sukupolvelta toiselle, on elämässä koetellumpi ja toimivampi kuin tutkijan eristetyssä kammiossa laatima tutkielma.

Skin in the Game on märkä rätti joidenkin hyväpalkkaisten ja sivistyneinä itseään pitävien naamaan. Kirja kovistelee eliittiä, joka antaa muille ohjeet, miten tulee käyttäytyä, ajatella ja puhua. Talebin mukaan ei pidä neuvoa muita tai toimia muiden rahoilla, vaan omalla tekemisellään ja panoksellaan näyttää, kuinka oma lähestymistapa toimii. Itse tehdyistä virheistä oppii parhaiten, sillä niissä tappio tuntuu karvaimmin. Jos kestää Talebin kirjoitustyylille tyypillisen itsekehun ja pilkan, voi hänen tekstistään löytää joitakin ajatuksia herättäviä, omaa päätöksentekoa parantavia ideoita. Ainakin itse olen hänen kirjojaan mielenkiinnolla seurannut.

Taleb, Nassim Nicholas (2018) Skin in the Game: Hidden Asymmetries in Daily Life. Random House Publishing Group.

Avatar
Mikko Harhanen
Business Intelligence Specialist

Kauppatieteiden maisteri, liiketoiminnan analyytikko.