Yhteiskunta

Kirjassaan Skin in the Game: Hidden Asymmetries in Daily Life taloustieteilijä Nassim Taleb pohtii kenelle kuuluu vastuu riskonotossa.

Pääministeri Juha Sipilä totesi syksyn 2015 televisiopuheessaan, että Suomen tilanne on vakava. Hän kertoi, kuinka Suomi on menettänyt kilpailukykynsä ja kuinka nyt on viimeinen hetki korjata asiat. Itseäni ihmetytti, kuinka entinen mallioppilas Suomi oli muuttunut Kreikan veroiseksi epäonnistujaksi. Tästä syystä päätin lukea Sixten Korkmanin kirjan Talous ja utopia. Kirjoituksessani käyn läpi teoksen ajatuksia ja pohdin, onko pullistunut hyvinvointiyhteiskunta syynä huonoon taloustilanteeseemme. Talouskeskusteluissa toistuvia teemoja on Suomen talouskasvun pysähtyminen, eläkepommi, työvoiman kalleus, paisunut julkinen talous ja työkannustimien vähäisyys. Keskustelun näkyvimmät osapuolet ovat hallitus ja ammattijärjestöt. On syntynyt vastakkainasettelu, jossa taistelevat kipeitä leikkauksia ajava hallitus ja vanhaa puolustavat ammattijärjestöt. Monisyinen ongelma on tiivistynyt yhteen kysymykseen: Leikataanko? ...

Keskon asiakasrekisterin mukaan olen perinteikkäästi syövä alle 35-vuotias sinkku, joka ajoittain onnistuu seuranhaussa. Pyysin Keskolta itseäni koskevat asiakastiedot ja sain postissa kaksikymmentä sivua dataa. Keskolla on kattava valvontakoneisto Päivittäistavarakaupoilla on erinomainen mahdollisuus seurata suomalaisia kuluttajia. Keskon mukaan 3,8 miljoonalla suomalaisella on etuasiakaskortti eli lähes 70 % suomalaisista kuuluu Keskon asiakasrekisteriin. Rekisteri koostuu asiakkaan perustiedoista, jotka annetaan kortinhakuvaiheessa sekä kassarekisterien perusteella muodostetuista merkinnöistä. Kesko kertoo tallentavansa ostokset tuoteryhmätasolla, eikä yksittäisiä tuotteita liitetä asiakkaan tietoihin. ...

Kansalaisten yksityisyyden puolesta taisteleva Electronic Frontier Finland – Effi ry julkaisi viime syksynä tarkastuspyyntögeneraattorin. Nimensä mukaisesti generaattorilla luodaan asiakirja, jossa pyydetään tietosuojavaltuutettua tarkistamaan poliisin ja tullin rekisterien tietojen lainmukaisuus. Jos joku ihmettelee, mitä järkeä tässä on, ehdotan tutustumaan esimerkiksi Laura Halmisen kirjoitukseen Terveisiä poliisin epäiltyjen rekisteristä – toivottaa HS:n toimittaja ja 9 000 muuta. Itse näen valtavien, valvonnan ulkopuolella olevien tietokantojen olevan uhka oikeusjärjestelmälle. Valtavat rekisterit mahdollistavat nurinkurisen oikeusjärjestelmän, jossa ensin valitaan syylliset ja sitten vasta rikokset. Tällaisella menettelyllä voidaan hiljentää esimerkiksi valtion toimintaa kritisoivia ihmisoikeustaistelijoita. ...

Yksityisyyttä on nyt huomattavasti vähemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Suomalaisista on kattavat rekisterit, joissa kuvaillaan koulutushistoria, sairaudet ja niiden hoito, omaisuus, sukulaisuussuhteet, uskonto, sosioekonominen asema, kulutustottumukset ja monia muita yksityiskohtia. Näitä tietoja käytetään sosiaali- ja terveysetujen tasapuolisempaan jakamiseen, yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen ja kohdistetumpaan asiakaspalveluun. Ihmisistä on muodostettu tietokantoihin tietoprofiili, jonka perusteella henkilöä voidaan arvioida ilman, että häntä tarvitsee henkilökohtaisesti tuntea. Ei ole myöskään syytä olettaa, että tämän tietoprofiilin kasvattaminen tulisi vähenemään seuraavien vuosien aikana. On tärkeää pohtia, millaisia seuraamuksia yksityisyyden vähenemisellä on. ...

Koivuniemi, Kauko – Simonen, Kimmo (2011) Kohti asiakkuutta: Ihmistä arvostava terveydenhuolto Koivuniemi ja Simonen kuvailevat kirjassaan Kohti asiakkuutta: Ihmistä arvostava terveydenhuolto terveydenhuollon ongelmia ja niihin soveltuvia ratkaisuja. Kirjoittajien liike-elämän tausta näkyy käsiteltävistä aiheista. Voin kuvitella, kuinka pelkkä kirjan alaotsikko Asiakkuussalkkujen strategiat määrittävät resurssien kohdistamisen nostaa hoitohenkilökunnan niskavillat pystyyn. Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen. Asiatekstin lisäksi kirjassa on lisähuomautuksina Simosen omakohtaisia kokemuksia syöpäsairauden hoidosta ja sen erikoisuuksista. Yhdessä tapauksista hän kertoo, kuinka hankalasti kovettuneen suonen hoito järjestettiin. Hän kiersi yhteensä kolmessa eri pisteessä ja aikaa kului lähes kymmenen tuntia. Päivän aikana hän asioi lukuisien eri sairaanhoitajien ja lääkärien kanssa. Juoksuttamisen tarpeettomuudesta kertoo se, kuinka yksi lääkäreistä ihmetteli, miksi lopulliseen hoitopisteeseen ei ohjattu vaikka se olisi ollut mahdollista. Käytetty aika ja tavattujen ihmisten määrä ei kerro hoidettavan ongelman monimutkaisuudesta vaan huonosta organisoinnista. ...